World of Coffee 2016 Dublin – Huippukahvien maailmassa

Olimme varaamassa kesälomareissua Dubliniin, ja aloin ihmetellä, miksi yhden yön majoitushinta oli kolme kertaa muita kalliimpi. Syyksi paljastui se, että paikalla oltiin järjestämässä tuolloin maailman huippukahvitapahtumiin kuuluva World of Coffee (jatkossa WOC) – Ja tämäkös kahvibloggaria miellytti!

Lomapätkän ensimmäinen osuus viihdyttiin siis WOCin päätöspäivän tunnelmissa. WOC järjestettiin RDS Simmonscourtin messukompleksissa, ja lähistölle oli näppärä tulla Dublinin DART-junalla.

Tapahtumaa ja sisältöä oli paljon: WOCissa oli hengästyttävä määrä pisteitä, joissa eri kahvilaitevalmistajat, paahtimot ja muut asiaan liittyvät tahot esittelivät tarjontaansa sekä maistattivat kahvia. Hallin toisessa päässä käytiin puolestaan mittelöä esimerkiksi Brewers Cup -tittelistä. Kisassa pyritään – yksinkertaistettuna – valmistamaan mahdollisimman erinomainen suodatinkahvi sekä tarjoamaan se tuomaristolle mahdollisimman ammattimaisin ottein.

Vastakkaisella puolella kisatohinoista oli kahvien maisteluhuone, jossa kahviostajat ympäri maailman maistelivat tuottajien esille laittamia kahveja. Kysyin huoneen emännältä, että sopisiko yksi kahvibloggarikin joukkoon maistelemaan. Sovinhan minä.

Tuottajat tulivat kyselemään, että miellyttääkö kahvi. Jo vain! Olin aika haltioissani kokemuksesta, enkä maistellut kahveja sen syvällisemmin, mutta yksi herukkainen burundilainen sekä mansikkainen etiopialainen erottuivat joukosta edukseen.

Kylän täydeltä pienpaahtimoita

Suhteellisesti suurin osa näytteilleasettajista – kuten La Marzocco kuvassa yllä – esitteli erilaisia espressokoneita, mutta oma mielenkiintoni oli toisaalla: The Village -messuosiossa (kuvassa alla) pienpaahtimot tarjoilivat maistiaisia kahveistaan. Paikalla oli sellaisia tuttuja kuin The Barn sekä Coffee Collective, mutta myös itselleni varsin uusia tuttavuuksia, muun muassa latvialainen Rocket Bean Roastery sekä venäläinen (muokkaus 10.7.: tsekkiläinen, mutta moskovalaisen baristan edustamana) Double B. Viimeksi mainittu tosin näyttää pikaisella googletuksella toimivan monessa muussakin maassa.

Tanskalaisen Coffee Collectiven kaveri alkoi jutella meille yllättäen varsin hyvällä suomenkielellä – hänen äitinsä kun oli suomalainen. Arvelin paahtimolla olevan kymmeniä työntekijöitä, mutta kaverit ovat hoitaneet markkinoinnin ilmeisen hyvin – Taustalla toimii vain neljä kaverusta, vaikka paahtimo näyttää ainakin minun silmiini huomattavasti isommalta toimijalta. Sain Coffee Collectivelta muutaman pussillisen kahvia maisteltavaksi. Myös Rocket Bean Roastery sekä Double B antoivat maistiaiset – Tässä kirjoittaessa kupissa onkin juuri tupla-B:n kahvia. Maisteluita tulossa tuonnempana.

Seuraavaksi suunnattiin katsomaan Brewers Cup -kisailua, sillä lauteille saapui suomalainen Mikaela Wallgren. Hän sijoittuikin kisassa hienosti toiseksi. Kisailumeininki kiinnostaa monia, mutta itse en ole vielä päässyt kovastikaan sisälle tähän maailmaan. Ilmeisen mainiota puuhaa se kuitenkin on, sillä juuri kisailujen kautta varsin moni on kiinnostunut laadukkaiden kahvien maailmasta.

Kiersimme vielä Marcon Brew Barin, jossa sai maistella jos jonkinlaisia suodatinkahveja, sekä muutaman muun pisteen kautta. Harion paikalle oli – arvatenkin – kova tunku. Pääsin sentään poseeraamaan valtavan sifonikahvilaitteen kanssa.

 

Päivä WOCissa oli taputeltu. Nähtävää olisi ollut vielä valtavasti, mutta makunystyrät olivat saaneet jo todella paljon todella hyvää kahvia, ja muutkin aistit olivat saavuttaneet saturaatiopisteen. 15 euron lippuhinta tällaisesta kokemuksesta oli hyvin kevyt, joten suosittelen tutustumaan WOCiin tulevina vuosina, mikäli satut samalle paikkakunnalle samaan aikaan.